Välillä tuntuu, että ihmiset riitelee vähän liian usein. Varsinkin minä ja poikaystäväni saamme riidan aikaiseksi lähes mistä tahansa aiheesta. Välillä kyllä nautin kinaamisesta, myönnän,  mutta riitelystä en pidä yhtään. Joskus riitelyyn on joku syy, mutta välillä alamme riitelemään ihan turhista asioista. Jos väsyttää tai on muuten huono päivä, saattaa toisen yksikin väärä sana aloittaa jättiläismäisen riidan, joka alkaa kinaamisella tai mököttämisellä. Usein tällaisissa tilanteissa riitelyn aihe katoaa jo pienen hetken kuluttua. Mistä tämä riita oikein alkoi? Keksitään aina vain uusia aiheita riidellä. Tämä jatkuu loputtomasti, jos kumpikaan ei yritä sopia.
Tuntuu järjettömältä riidellä koko ajan aivan mitättömistä asioista. Toiset eivät riitele koskaan, miksi me  riitelemme niin usein? Sitä voisi yrittää elää sovussa, vaikka toinen välillä ärsyttääkin niin suunnattomasti. Pitäisi pystyä ajattelemaan pitemmälle kuin juuri silloiseen hetkeen. On mukavampi olla toisen vieressä hetken päästä sovussa kuin riidellen. Kerran päätin aamulla herätessäni, etten riitele tänään kenenkään kanssa. Se onnistui. Tällaisen päätöksen voisi tehdä useampanikin aamuna.

Tähän aiheeseen liittyen on eräs biisi, jota kuuntelen melko usein. Jotenkin se kertoo juuri siitä millaista riitely saattaa olla pahimmassa tapauksessa ja kuinka naurettaviin tekoihin ja sanoihin riitely saattaa johtaa. Unohdetaan se, kuinka tärkeä toinen itselle on ja sanotaan asioita mitä ei pitäisi sanoa. Biisi on siis Zen Café: Sydänkohtauksia. Kannattaa kuunnella!