Yo-kirjoitusten jälkeen olen ollut paljon vaan kotona ja poikaystävän luona. Kauhean vähän olen nähnyt kavereita ja pitänyt niihin yhteyttä. Eilen sitten juttelin yhden ystävän kanssa mesessä ja puhuttiin siitä kuinka on ollu tylsää. On tosiaan välillä ollu melko tylsää. Tajusin senkin vasta silloin. Vähän ehdittiin juttelee ja oli taas niin ihanaa jutella. Oli todella ikävä kaikkia ihania ystäviä ja kavereita.
Tänään olin toisen ystäväni kanssa. Paistettiin lettuja. Puhuttiin ihan koko aika, kun hän oli meillä. Oli todella mukava nähdä pitkästä aikaa. Tai siis tässä on alle kaksi viikkoa, mutta se tuntuu todella pitkältä ajalta, kun on tottunut näkemään kavereita joka päivä koulussa. Puhuttiin tyttöjenillan pitämisestä. Toivottavasti tämä suunnitelma toteutuu lähiaikoina.
Kyllä ne kaverit ja ystävät ovat vaan tärkeitä, ei sitä voi kieltää. Tulee ihan hulluksi, jos on vaan poikaystävän kanssa eikä näe kavereita. Ihanaa kuitenkin, että pitkänkin tauon jälkeen ystävien ja hyvin kavereitten kanssa pystyy puhua niin kuin olisi eilen juuri nähty. Jotenkin sitä ajattelee, että jos ne kaverit soittaa niin kyllä mä sitten lähden jonnekin. Miksi en itse soita? Pitäisi pyytää heitä useammin johonkin. Eli minäkin olen hävinnyt, kun en itse ole ilmoitellut itsestäni. Ei tässä ystäviä ja kavereita voi syyttää.

Tässä taas olisi eräs biisi mikä sopii aiheeseen Queen: Friends will be friends. Ihana biisi, joka muistuttaa siitä kuinka tärkeitä ystävät oikeasti ovat. Kiitos Ystäväni!